Kuminan puinti

Puintiajankohdan määritys saattaa olla haastavaa, koska kumina tuleentuu epätasaisesti. Ensiksi tuleentuu kasvin pääkukinto ja tämän jälkeen sivukukinnot. Sivukukinnot tuottavat suurimman osan satoa, joten näiden tuleentumisen väliltä täytyy hakea kompromissia puinnin ajoituksen suhteen.

Kohtuullinen määrä vihreitä siemeniä kasvustossa tulee yleensä hyväksyä. Vihreät siemenet eivät pilaa satoa mutta vaikeuttavat kuivaamista. Valmiiden ja raakojen siementen osuus kasvustossa riippuu puintivaiheessa lajikkeesta ja kasvukauden aikaisista sääoloista

Puintiajankohdan lähestyessä kannattaa kasvustoa kädellä heilutella ja ravistella ja kuunnella variseeko siemeniä maahan. Mikäli varisemista tapahtuu, tietää puintiajankohdan koittaneen. Varistamista ei kuitenkaan pidä pitää ainoana määrittäjänä, koska kaikki lajikkeet eivät oikeassa puintiajankohdassa varista juuri lainkaan.

Puinti suoritetaan tavallisella viljojen puintiin tarkoitetulla puimurilla. Puhtaan kuminakasvuston puinti ei ole kovinkaan vaikeaa ja säädöt puimuriin löytyy useimmiten läheltä konevalmistajan ohjekirjassa ilmoittamia arvoja. Useiden nykylajikkeiden siemenet ovat vahvasti kiinni kukinnossa ja irtipuintia voi joutua suorittamaan hieman ohjeistusta aggressiivisemmin.

Mikäli  puimurin säätöarvoja kuminalle ei suoraan löydy, voidaan säätöjä hakea läheltä rypsin ja rapsin ohjearvoja. Kumina tulee puida mahdollisimman varovasti jotta vältetään varisemistappioita. Jakajat voi olla joissain tapauksissa hyvä ottaa irti tai vaihtaa öljykasveille tarkoitettuihin ns. kaarijakajiin. Samoin lakopiikit voi olla hyvä irrottaa.

Pystyterää kuminalla harvemmin tarvitsee, mutta reilusti nojallaan olevaa lakokasvustoa puitaessa se voi vähentää tappioita. Kaatokelalla ei tule pöyhiä kasvustoa tarpeettomasti. Kela pidetään tavallisesti ylhäällä ja takana ja sen kierrokset alhaisina.

Puintiväliä tulee kiristää, mikäli siemenet eivät tahdo irrota kukintosarjasta (tämä siis myöhäisempien lajikkeiden ongelma). Olkihälyttimien toiminta on syytä tarkistaa ennen kuminan puintien aloittamista.

Puimuria ei kannata käyttää ns. lajittelijana ja yrittää saada aivan puhdasta tavaraa säiliöön. Tällöin puintitappiot kasvavat merkittävästi. Kovin roskainen sato aiheuttaa kuitenkin haasteita kuivauksessa. Viimeisen sadon puhdistuksen hoitaa kuminatehtaan lajittelulinjasto.

Mikäli itse kasvusto on kovin rikkaruohoista, saattaa se aiheuttaa teknisiä ongelmia puintiin. Esimerkiksi hyvin saunakukkaisen kasvuston puinti on hidasta, koneen ”yskähtely” aiheuttaa puintitappioita ja koneiston saa ajettua myös tukkoon. Kumina menee harvoin lakoon, joten se ei ole tavallisesti vaikeuttamassa puintia.

Kuminan öljyt kehittyvät siemeneen aina tuleentumiseen asti ja öljypitoisuutta menetetään, mikäli kasvusto puidaan kovin raakana. Mikäli viljelyssä on aikainen, helposti varistava lajike, kuten Niederdeutscher tai Konzcewicki, pitää sadonkorjuulle lähteä kuitenkin ajankohdallisesti hieman etuvoittoisesti.

Moni myöhäisempi nykylajike, kuten Record tai Prochan eivät varista kovin helposti. Tämä merkitsee, ettei puinnin kanssa kannata kiirehtiä ja useimmiten voidaan odottaa, että kirjavuus kasvustossa häviää.

Vihreiden siementen puintia tulee näiden lajikkeiden kohdalla välttää myös siksi, että ne lentävät helposti irtipuimattomina ryppäinä puimurin lävitse peltoon ja satotappiot näiden muodossa kasvavat. Lajikkeiden ominaisuus pitää siemenistä kovaa kiinni näkyy etenkin tässä. Samoin voi käydä tuleentuneidenkin siementen kohdalla ja usein puintiväliä joudutaankin hieman tiukentamaan ohjearvoista, saadakseen puintituloksen toivotunlaiseksi.

Liian voimakasta puintia tulee kuitenkin välttää, koska kaikki mekaaninen rasitus vaikuttaa negatiivisesti siementen öljypitoisuuteen ja aiheuttaa helposti lisääntyvää roskaisuutta seuloilla ja säiliössä.

Kuminan puintikosteus vaihtelee olosuhteista riippuen välillä 15 - 40 %. Suositeltavaa olisi saada kumina puiduksi alle 25 % kosteudessa. Mitä kosteampaa sato on, sitä alttiimpaa se on pilaantumiselle, vioituksille ja öljypitoisuuden laskulle.