Kuminan viljelyopas

Muut kasvintuhoojat ja niiden torjunta

Kuminan kylvövuoden kasvinsuojelu keskittyy rikkakasvien torjuntaan. Satovuosina merkittävin kasvintuhooja on kuminakoin toukka, jonka tuho pahimmillaan vie koko siemensadon. Kasvitaudeista hankalin on pahkahome, jonka rihmastopahkat alentavat sadon laatua.

Tämän pääotsikon alta löydät tietoa kuminan kasvintuhoojista ja niiden torjunnasta.

Kuminalla on useita tuhoeläimiä mutta suurimmat taloudelliset vahingot aiheuttaa kuminakoin toukka (Depressaria daucella)

Tuho syntyy, kun kuminan lehtiruusukkeisiin keväällä munitut kuminakoin munat kuoriutuvat ja toukat alkavat syödä kukka-aiheita. Tässä vaiheessa eletään yleensä touko-kesäkuun taitetta ja kuminan kukinta on alkamaisillaan. Toukka on tällöin puolen sentin pituinen, läpikuultava ja varsin huonosti havaittavissa. Se kasvaa nopeasti ja täysikokoista toukkaa ei voi olla huomaamatta.

Katso tästä Mediafarmin valmistama video kuminakoin torjunnasta

Pahimmillaan kuminakoin toukat tuhoavat kuminasadon täysin ja tästä syystä sen torjunta kuuluu satoa tuottavan kuminan joka vuotiseen ohjelmaan käytännössä aina. Torjunnan tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää varsinkin jos toukkia on suhteellisen vähän ja kuoriutuminen on eriaikaista.

Tarkkailu on aloitettava jo hyvissä ajoin ja kasvia on fyysisesti avattava muodostuvan kukinnon ympäriltä, löytääkseen mahdolliset toukat. Yhdellä kohtaa tehtyyn havaintoon ei tule sokeasti luottaa vaan tarkkailua on tehtävä laajasti. Itse ruiskutusta on kannattavinta viivyttää mahdollisimman lähelle kukinnan alkua, jolloin siitä saadaan irti paras mahdollinen teho.

Käytännössä tämä tarkoittaa ajankohtaa kukintonuppujen alkaessa esiintyä kasvustossa, mutta yleisilmeen pellolla ollessa vielä kukkimaton. Etelä-Suomessa tämä osuu yleensä toukokuun viimeiselle viikolle. Tällöin tehoisa lämpösumma on ylittänyt 130 astetta ja koin toukat alkavat kuoriutua. Täyden kukinnan aikana kuminakoita ei saa enää ruiskuttaa.

Pieni, vastakuoritunut toukka lymyilee vielä lehtien suojassa mutta syö täyttä vauhtia nuppuja (kuva: Luke)

Kuva: Eri-ikäisiä kuminakoin toukkia (kuva: Sirkku Puumala)

Ruiskutuksella torjutaan toukkia, ei lentäviä perhosia. Kuminakoin torjunta on haasteellinen toimenpide myös sen vuoksi, että toukat ovat usein hyvin piilossa kasvin sisällä. Tästä syystä ruiskutusvesimäärän on syytä olla kohtuu suuri (>200 l/ha). Tunkeutuvuutta voidaan lisäksi parantaa lisäämällä torjunta-aineseokseen erikoiskiinnitettä Silwet Goldia 0,1 l/ha.

Joissain tapauksissa ruiskutusajankohtaa ei toukkapaineen vuoksi voida myöskään lykätä optimaaliseen hetkeen lähelle kukinnan alkua. Tällöin pellolle täytyy mennä jo aiemmin ja mahdollisesti täydentää ruiskutustehoa vielä toisella ajokerralla myöhemmin.

Hyväksytyt valmisteet

Kuminakoin torjuntaan on tavanomaisessa viljleyssä hyväksytty   Karate Zeon- ja Hallmark Zeon - valmisteet. Rinnakkaisvalmisteen käyttö on mahdollista. Hyväksyntä on myös  Turex 50 WP -valmisteella, joka on myös luomu-hyväksytty. Tarkista käyttömäärät aina myyntipäällystekstistä. Mikäli valmisteella on ns. minor use -lupa, se ei myyntipäällyksellä näy vaan asia on tarkistettava Tukesin Kasvinsuojeluainerekisteristä internetistä.

Karate Zeon ja Hallmark Zeon kuuluvat pyretroidivalmisteiden luokkaan,jota saa käyttää kasvustolle kerran kasvukaudessa ja niiden käyttömäärä on 50 - 75 ml/ha. Valmiste tulee ruiskuttaa pölyttäjien lentoajan ulkopuolella, klo 22.00 - 06.00 välisenä aikana.

Turexin ruiskutusta kirkkaassa auringonpaisteessa tulee välttää, koska uv-säteily heikentää sen tehoa. Suositeltavaa onkin ruiskuttaa illalla tai pilvisellä säällä. Ruiskutushetkellä tulisi olla myös yli 15 astetta lämmintä, koska tätä viileämmässä säässä toukat ovat passiivisia eikä haluttuun torjuntatehoon päästä.

Parhaiten Turex tehoaa toukkien ollessa pieniä. Käyttömäärä on 1 kg/ha, vettä hyvä käyttää tavanomaista enemmän 200 - 900 l/ha ja kiinnitettä (etenkin Silvet Goldia) suositellaan lisättävän tankkiseokseen. Tarvittaessa torjunta tulee uusia viikon kuluttua ensimmäisestä ruiskutuksesta. Käsittelyvälin tulee olla 7 vuorokautta ja torjuntoja voi tehdä kasvukauden aikana 3 kertaa. Ruiskutuksen voi tehdä myös kukkivaan kuminakasvustoon, koska tuote on biologinen eikä aiheuta jäämäriskiä tai ole vaaraksi pölyttäjille.

Kuva: Kuminakoin toukka on kasvanut ja on kohta valmis koteloitumaan (kuva: Lasse Matikainen) 

Ruiskutusajankohdan määritteleminen

 

Jos kuminakoin ruiskutusajan määrittäminen on hankalaa, vertaa kasvuston"valkoisuutta" eli kukinnan etenemistä seuraaviin kuviin:

 

Kuva: Älä ruiskuta vielä!

Kuva: Varhaisen kukinnan vaiheessa ruiskutus on mahdollista Karate Zeonilla

Kuva: Kumina on täyden kukinnan vaiheessa, ruiskutus on mahdollinen vain Turexilla

Kuminakoiruiskutukseen voi yhdistää juolavehnän/hukkakauran torjunnan mm. Targa Super 5 SC -valmisteella 2,5 - 3 l/ha tai 2,0 l/ha + SitoPlus kiinnite 0,2 l/ha. Samalla peltoon voi lisätä hiveniä, kuten kasville tärkeää booria ruiskutettavana hivenlannoitteena. Mikäli hiveniä on mukana tankissa, vesimäärää on tästäkin syystä hyvä lisätä tavanomaisesta.

Kuva: Pahimmillaan koin tuho on täydellinen

(Päivitetty 20.2.2020 sys)

Kuminan rengaspunkki (Aceria carvi) on erittäin pieni noin 0,2 mm:n pituinen äkämäpunkki, jota ei ihmissilmällä kasvustosta havaitse.

Punkki siirtyy kuminakasvustoon jo kylvövuonna ja talvehtii kasvin kasvupisteessä. Se lisääntyy nopeasti ja muodostaa useita sukupolvia kesässä. Punkkivioitusten määrä kasvaa, jos kuminaa viljellään pitkään samalla lohkolla. Punkki voi aiheuttaa kuminalle merkittävää sadonalennusta.

Punkki vioittaa kuminan lehtiä ja kukintoja. Lehdet muuttuvat persiljamaisiksi tupsuiksi ja kukista tulee vaaleanpunaisia ja pieniltä kukkakaaleilta muistuttavia eikä niihin muodostu siemeniä. Helpoiten punkin vioituksen huomaakin juuri vaaleanpunaisista kukinnoista tai kukinnon osista pellolla.

Kuva: Punkin vioitus näkyy kukinnan aikaan monesti värimuutoksena

Pahimmat tuhot esiintyvät yleensä heikkokuntoisissa kasvustoissa ja tiivistyneissä kohdissa, kuten peltojen päisteissä. Samoin vioitusta esiintyy enemmän toisen ja mahdollisen kolmannen vuoden satokuminassa. Punkin esiintyminen on myös kasvanut kuminan viljelyalojen kasvun yhteydessä ja ennen 2000-luvun alkua syitä vioituksille ei edes tiedetty.

Punkille ei ole kemiallista torjunta-ainetta. Sitä voidaan torjua vain kasvinvuorotuksella. Viljelykierrossa kuminoiden välissä on pidettävä aina riittävän monta vuotta jotain muuta kasvia ja uudet kuminalohkot on perustettava mahdollisimman kauas vanhoista lohkoista. Yhtenä punkin torjuntakeinona on pidetty kyntöä pian puinnin jälkeen, jottei se pääse lisääntymään.

Kuva: Punkin vioittamasta kukasta ei valmistu kuminan siementä

Nisäkkäistä peurat ja villisiat saattavat aiheuttaa mittavia tuhoja kuminlohkolla. Kyseisten eläinten kannoista ja niiden metsästyksestä kannattaakin keskustella oman alueen metsästysseurojen kanssa, mikäli ongelmia ilmenee.

Linnuista hanhet ja joutsenet saattavat aiheuttaa kuminakasvustoon tuhoja. Etenkin muuttoreittien varrella sijaitsevat kuminapellot ovat riskialueella.

Sateisina vuosina kasvustossa voi esiintyä runsaasti etanoita tai lehtokotiloita, jotka syövät tehokkaasti taimettuvaa kuminaa. Kuminapellolla tuhoja aiheuttavat myös kirvat, kaskaat ja luteet. Näiden merkitys on kuitenkin varsin vähäinen.

Kuminan taimettumista tuleekin seurata ja mikäli havaitsee etanatuhoja, suorittaa torjuntaa välittömästi niille tarkoitetuilla torjuntarakeilla. Tuotteet levitetään peltoon esimerkiksi apulannan pintalevittäjällä tai piensiemenkylvökoneella. Etanat esiintyvät pelloilla usein alueellisesti ja torjuntaa voidaan suorittaa havaintojen mukaisesti vyöhykkeittäin, alueita rajaten, reunustaen tai yksinkertaisesti levittämällä koko peltoalueelle.

Etanan torjuntarakeet ovat tavanomaisesti kaikki rautafosfaattia, joka on luonnossa yleisesti esiintyvä aine ja tästä syystä ne tavallisesti soveltuvat myös luomutuotantoon. Tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Sluxx ja Ferramol, joilla saattaa olla eroavaisuuksia raemuodossa ja tästä syystä myös sateen kestossa. Käyttömäärät vaihtelevat välillä 5-7 kg/ha ja tehoavat pisimpään kuivissa olosuhteissa.

Paras levitysajankohta on illalla, jolloin maan kosteus on korkeampi kuin päivällä ja torjuttavat eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä. Käsittely voidaan uusia useampaan kertaan kasvukaudessa, mikäli tarvetta ilmenee.

Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) eli saunakukka on kuminan pahin rikkakasvi.

Saunakukkaa itää ja taimettuu aina vapusta lokakuuhun. Saunakukka lisääntyy torjumattomana erittäin nopeasti siemeniensä välityksellä. Yksi saunakukka saattaa tuottaa jopa 35 000 siementä.

Saunakukka vie kuminalta paljon kasvutilaa ja ravinteita sekä vaikeuttaa suuresti sadonkorjuuta. Pahimmillaan kumina jää täysin saunakukan varjoon ja satoa ei muodostu korjattavaksi.

Goltixilla saunakukan kimppuun

Perustamisvuonna tarkasti, oikeilla aineilla jaetuin tankkiseoksin tehdyt ruiskutukset tuhoavat tehokkaasti pienet taimettuneet saunakukat. Viimeisen kylvövuoden torjuntaruiskutuksen jälkeen taimettuvien saunakukkien tuhoamiseen on käytettävä erilaista lähestymistapaa. Tärkeää olisikin, ettei pellossa alun perin olisi suurta saunakukan siemenpankkia.

Satovuosien keväänä voidaan kevätitoisia saunakukkia ja muita taimettuvia siemenrikkoja torjua vielä Goltix –valmisteella. Goltix ei kuitenkaan tehoa euron kolikkoa suurempaan saunakukkaan. Suositeltavaa olisikin saada saunakukkatilanne sellaiseksi, ettei satovuosina tarvitsisi suorittaa kasvustoruiskutuksia. Rikkaruiskutuksilla on aina tapana stressata kasvustoa ja vaikuttaa satotasoon negatiivisesti.

Kuva: Satovuoden Goltix-ruiskutus tehoaa vain todella pieniin keväällä itäneisiin saunakukan taimii. Panosta siis kylvövuoden kasvinsuojeluun!

Matrigon syysruiskutuksiin

Sekä kylvö- että satovuoden kuminamaat voidaan ruiskuttaa syksyllä Matrigon 72 SG -valmisteella. Se puree hyvin korkeintaan 20 cm korkeaan, kukkimattomaan saunakukkaan, valvattiin ja ohdakkeeseen sekä useisiin muihin rikkakasveihin. Mikäli saunakukat ovat tätä suurempia, voi olla paikallaan niittää ne matalaksi ja antaa kasvuston toipua pari viikkoa ennen ruiskutusta. Tällöin saunakukasta tulee alttiimpi Matrigonin tehoaineelle. Käyttömäärä on minor use –ohjeen mukainen 110-140 g/ha.

Huomioi, että kylvövuoden kuminan taimessa tulee olla vähintään 6 hapsullista kasvulehteä, jotta se kestää käsittelyn. Parasta olisi jos Matrigonia ei vielä perustamisvuonna tarvitsisi käyttää, koska käsittely rasittaa aina kuminakasvustoa ja ensimmäisen vuoden kumina on tälle erityisen altis. Satovuonna ruiskutuksen voi tehdä noin kuukauden kuluttua puinnista. Matrigonilla saadaan tehoa myös apilaan, josta saattaa joskus muodostua ongelmarikkakasvi kuminalle.

Oikean sääraon etsintä Matrigonin syysruiskutuksille voi olla toisinaan haastavaa: Matrigon vaatii lämpöä tehotakseen kunnolla. Ruiskutushetkellä lämpötilan on käytännössä oltava yli 15 astetta (ohjeissa 12 astetta) ja se on muutoinkin hyvä ruiskuttaa ennemmin nousevaan, kuin laskevaan lämpötilaan.

Kuminan on myös hyvä päästä toipumaan stressaavasta ruiskutuksesta ennen talvilevolle siirtymistä ja siksi ruiskutushetken jälkeen olisi termisen kasvukauden hyvä jatkua vielä hetken. Talven tulosta heti ruiskutuksen päälle on saatu huonoja kokemuksia kuminan talvehtimiseen.

Matrigon käsittelyn jälkeen arkoja viljelykasveja ovat herneet, papu, muut palkokasvit, peruna, salaatti ja muut mykerökukkaiset, porkkana ja muut sarjakukkaiset. Vältä näiden kasvien viljelyä seuraavana vuonna.

Muita toimenpiteitä

Saunakukan rikkaniitosta on saatu myös hyviä tuloksia. Niittäminen saunakukan kukkiessa tai aloittaessa kukintaa on toisinaan tuhonnut kyseisen rikkakasvin pellosta lähes täysin. Koska saunakukka kukkiin vain kerran, on se haavoittuvimmillaan juuri tässä vaiheessa. Ajoitus niitossa onkin siis tärkeää.

Mikäli saunakukkia kasvaa pellossa vain vähän, on niiden käsin kitkentä suositeltavin toimenpide. Tällöin säästetään arvokkaassa torjunta-aineessa ja kasvuston stressaaminen jää puuttumaan. Tärkeäintä on, etteivät saunakukat pääse siementämään kuminapeltoon!

Kylvövuonna kuminan syysitoisen saunakukantorjuntaan voidaan käyttää myös Metro WG/Mistral WG –valmistetta. Kuminan tulee olla pitkälle kehittynyttä, tervettä ja hyvässä kasvussa, omaten yli 5 kasvulehteä ja ollen vähintään 10 cm korkeaa. Käytännössä ruiskutus sijoittuu elo-syyskuulle. Metro/Mistral tehoaa hyvin myös syysitoiseen pillikkeeseen, savikkaan ja ristikukkaisiin rikkakasveihin. Tästä syystä käyttöä seuraavana vuonna ei tulekaan viljellä ristikukkaisia viljelykasveja. Käyttömäärä on 0,075 - 0,1 kg/ha, eikä sitä tule sekoittaa muihin kasvinsuojeluaineisiin.

 (Päivitetty 20.2.2020 sys)

Ohdakkeen ja valvatin torjuntaan olisi hyvä panostaa jo kuminan esikasveilla.

Viljakasvustoista ohdakkeen ja valvatin saa tehokkaasti tuhottua esimerkiksi Ariane S –valmisteella.

Kuminakasvustoista ohdakkeen ja valvatin torjunta tapahtuu käytännössä vastaavalla tavalla kuin saunakukan torjunta (kts. saunakukan torjunta) Matrigon 72 SG –valmisteella.

Torjunta-ajankohta on loppukesä/syksy ja torjuntaa voidaan tehdä kylvö- ja satovuosina, kunhan kumina on riittävän suurta kestääkseen ruiskutuksen. Satovuosina valmisteen teho ohdakkeeseen ja valvattiin voi kuitenkin jäädä vajaaksi ja siksi kylvövuosi on ajankohdallisesti parempi (joskin kumina tällöin herkempi). Isoiksi kasvaneet ohdakkeet ja valvatit on useimmiten hyvä niittää 1-2 viikkoa ennen ruiskutusta. Tällöin niistä tulee alttiimpia torjunta-aineelle ja torjunnan teho paranee.

Juolavehnää voidaan torjua kuminalta sekä kylvö- että satovuosina

Kuminasadon joukossa juolavehnä on yksi hankalammista rikoista. Toisin kuin saunakukka, sen jyvät päätyvät kuminasadon joukkoon. Jyvä on kuminaan verrattuna iso ja se nostaa harmillisesti lajitteluhävikkiä. Muutamakin vaalea jyvä kuminan joukossa alentaa erän arvon ostajan silmissä.

On oletettavaa, että useimmissa juolavehnäkannoissa on gluteenia, joka on noussut yhdeksi kuminaa ostavien asiakkaiden tärkeimmistä ostokriteereistä. Nykyään monelta raaka-aineelta vaaditaan gluteenittomuutta tai ainakin vähägluteenisuutta. Kokemus on osoittanut, että paljon juolavehnää sisältävät kuminan raakaerät sisältävät lajittelun ja jauhamisen jälkeen lähes aina gluteenia. Gluteeni on iso ongelma myynnissä, joten jokaisen kuminan tuottajan tulisi nyt perehtyä juolavehnän torjuntaan tosissaan.

Juolavehnän lajittelu kuminasta on työlästä. Viime vuosina sen määrä kuminaerissä on runsastunut niin, että se jouduttiin ottamaan myös hinnoitteluperusteeksi satokaudesta 2019 alkaen.

Juolavehnä on torjuttavissa kuminasta kemiallisesti sekä kylvö- että satovuosina. Huolellinen kasvisuojelu maksaa itsensä helposti takaisin jo seuraavassa kuminatilityksessä.

Valmisteet ja torjunta-ajankohdat

Juolavehnän torjuntaan kuminasta on hyväksytty sekä kylvö- että satovuodelle Targa Super 5 SC-, Pilot-, Pilot Ultra-, Repex- ja Nervure-valmisteet. Valmisteilla on 56 vuorokauden varoaika, käyttömäärä 2,5 - 3 l/ha. Kiinnitteen (esim. Sito) käyttö on suositeltavaa, jolloin käyttömäärä on 2 l/ha + 0,2 l/ha.

Kylvövuonna juolavehnä ruiskutetaan, kun juolassa on 4 - 6 kasvulehteä. Juolavehnä-aine voidaan lisätä tankkiseokseen toisen rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Jos tankkiseoksessa on Lentagran-valmistetta, ei kiinnitteen lisäämistä suositella. Kiinnite lisää Lentagranin tehoa ja voi pahimmillaan vaurioittaa kuminaakin.

Satovuonna torjunta-ajankohta osuu yleensä yhteen kuminakoiruiskutuksen kanssa ja tankkiseos on mahdollinen. Samaan seokseen voi lisätä tarpeen vaatiessa myös booria. Ruiskutusajankohta on parhaimmillaan, kun juolavehnän lehdet näkyvät kuminakasvuston yläpuolella.

Paras aika torjua juolaa on, kun sen lehdet yltävät kumina kasvuston ylle ja...

... juuret ovat kuvan kaltaiset (Juurikuva: ViljelijänBerner)

Oikea vuorokaudenaika juolavehnän ruiskutukseen on aamuvarhain, kun ilmankosteus on vähintään 70 %. Optimaalisimmissa olosuhteissa hyviin torjuntatuloksiin on päästy jopa 1,3 l/ha annoksilla ja kiinnitemäärän nostolla 0,3 litraan hehtaarilla.

Muita heinämäisiä rikkoja torjuttaessa, on syytä käyttää suositustaulukon ylimpiä käyttömääriä. Huomioi myös torjuttavan rikan kasvuaste, esimerkiksi kylänurmikkaan paras teho saavutetaan, kun siinä ruiskutushetkellä on enintään kaksi lehteä.

 

 

Hukkakaura (Avena fatua) on yksivuotinen heinämäinen rikkakasvi, joka lisääntyy nopeasti. Yksi hukkakaurayksilö voi tuottaa satoja siemeniä ja ne säilyvät maassa itämiskykyisinä vuosia.

Suomessa on voimassa laki hukkakauran torjunnasta ja lain tarkoituksena on torjua hukkakauraa ja estää sen leviäminen.

Torjuttaessa kuminalta hukkakauraa on Targan käyttömäärä yksistään ajettuna 1,5 l/ha tai 1 l/ha + kiinnite 0,2 l/ha. Oikea ruiskutusajankohta on hukkakauran pensomisen lopulla.

Samoin kuin juolavehnää torjuttaessa, sääolosuhteet ovat ruiskutuksen onnistumisen kannalta tärkeät. Aamuruiskutus ja yli 70 % ilmankosteus luovat onnistuneelle torjunnalle parhaat mahdollisuudet.

Pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) ja versolaikku ovat kuminan yleisimmät taudit. Kumpikin on selvästi haitallisempi vanhoissa ja runsaasti rikkaruohoja kasvavassa kuminapellossa.

Pahkahome ja versolaikku ovat kuminan yleisimmät taudit. Kumpikin on selvästi haitallisempi vanhoissa ja runsaasti rikkaruohoja kasvavassa kuminapellossa. Myös harmaahome tuhoaa kasvia ja mädännyttää versoja etenkin kosteissa olosuhteissa. Porkkanan mustamätää voi puolestaan esiintyä kuminan juuristossa, mutta aiheuttaa tälle harvemmin merkittävää tuhoa.

Kuva: Pahkahomeen itiöt ovat kiinnittyneen kuminan varteen ja valkoisen pumpulimaisen rihmaston lisäksi varteen kehityy mustia rihmastopahkoja. Isäntäkasvi nääntyy vähitellen.

Pahkahome  on taudeista yleisin ja eniten vahinkoa aiheuttava. Tutkimusten mukaan se on suomalaisissa kuminapelloissa varsin yleinen kasvitauti, aiheuttaen satoon määrällisiä ja laadullisia tappioita. Taudin aiheuttaa Sclerotinia sclerotiorum –sieni, joka tarttuu kuminaan maassa olevien rihmastopahkojen muodostamien itiöiden kautta. Kosteissa olosuhteissa maassa olevat pahkat muodostavat maan pinnalle torvimaisia itiöemiä, joista itiöt leviävät viljelykasviin tuulen välityksellä. Tuuli voi levittää itiöitä jopa useita kilometrejä lähiympäristön pelloille.

Maahan pahkat päätyvät taudin isäntäkasveilta, joita on yli 350. Osa näistä isäntäkasveista on viljelykasveja, kuten öljykasveja ja valkuaiskasveja, osa rikkakasveja. Tautia esiintyy myös apiloissa ja virnoissa, vaikka niiden kasvu ei usein taudista suuresti kärsikään. Pahkahomeen pahkat säilyvät maassa 3 - 5 vuotta, minkä takia viljelykierto on tärkeä osa pahkahomeen torjuntaa.

Viljat ja heinät eivät ole pahkahomeen isäntäkasveja ja toimivat siksi hyvinä välikasveina. Tavanomaisemmista viljatilan viljelykasveista esimerkiksi herneen, härkäpavun, rypsin ja rapsin sekä puutarhakasveista porkkanan, perunan sekä kaali-, kurkkukasvien välillä on syytä pitää riittävän pitkät tauot toistensa ja kuminan viljelyn välillä.

Parasta olisi, jos välivuosia olisi aina pahkojen maassa säilymisaikaa enemmän, eli 3 - 5 vuotta. Tämä on perusteltua, jos tautia on selvästi ollut havaittavissa kasvustoissa. Viljelykierto ja kasvinvuorotus onkin tällä hetkellä tärkein pahkahomeen tautitorjuntakeino.

Pahkahome vioittaa kuminan varsia katkaisten niiden nestevirtaukset ja aiheuttaen kasvuston kuihtumisen. Varsiin ja versojen haarakohtiin muodostuu aluksi vetisiä (”kuolio”)laikkuja, jonka jälkeen kasvinosa muuttuu ensin vaaleaksi ja myöhemmin ruskeaksi. Vioittuneen varren sisälle muodostuu mustia pahkoja, jotka maahan päätyessään jatkavat edellä mainittua tautikierrettä. Itse kasvi tai kasvinosa kuolee ja sato jää kehittymättä.

Pahkahomeen leviämiseen vaikuttavat suuresti säätekijät. Maassa säilyvät rihmastopahkat muodostavat itiöemän jos maa pysyy yhtäjaksoisesti kosteana ainakin kahden viikon ajan (satanut yli 30 mm). Tartunnan tapahduttua tauti leviää erityisen nopeasti lakoontuneessa kasvustossa, jossa sienen rihmasto etenee kosketuksen välityksellä kasvista toiseen.

Puitaessa hiiren ulosteita muistuttavia pahkoja päätyy aina jonkin verran satoon, heikentäen sen laatua. Kuminatehtaalla pahkat saadaan nykyisillä lajittelijoilla melko hyvin puhdistettua sadosta. Lajittelussa muodostuu kuitenkin satotappioita, koska pahkojen tarkka poislajittelu vie aina mukanaan jonkin verran myös itse kuminaa. Lajittelutappio on sitä suurempi, mitä enemmän pahkoja on sadossa. Pahkahomeen pahkan erottaa hiirenkakasta siitä, että se on sisältä vaalea ja tuoksuu ja maistuu homehtuneen ummehtuneelta.

Kuva: Pahkahomeen rihmastopahkoja ja kuminaa

Kuminan pahkahomeen ennakoivaan torjuntaan on hyväksytty minor use - hyväksynnällä Amistar/Mirador -valmiste (0,8 - 1 l/ha). Ruikutus on tehtävä ennen kukintaa. Ruiskutuksen tehosta kuminan kohdalla ei ole paljoa tutkimustuloksia tai kokemuksia. Markkinoille on myös tulossa torjunta-aine, joilla maassa olevia pahkahomeen pahkoja voitaisiin tuhota, mutta aineen toimivuudesta ei vielä ole käytännön kokemusta