Kuminan kylvövuoden kasvinsuojelu keskittyy rikkakasvien torjuntaan. Satovuosina merkittävin kasvintuhooja on kuminakoin toukka, jonka tuho pahimmillaan vie koko siemensadon. Kasvitaudeista hankalin on pahkahome, jonka rihmastopahkat alentavat sadon laatua.
Tämän pääotsikon alta löydät tietoa kuminan kasvintuhoojista ja niiden torjunnasta.
Tuho syntyy, kun kuminan lehtiruusukkeisiin keväällä munitut kuminakoin munat kuoriutuvat ja toukat alkavat syödä kukka-aiheita. Tässä vaiheessa eletään yleensä touko-kesäkuun taitetta ja kuminan kukinta on alkamaisillaan. Toukka on tällöin puolen sentin pituinen, läpikuultava ja varsin huonosti havaittavissa. Se kasvaa nopeasti ja täysikokoista toukkaa ei voi olla huomaamatta.
Katso tästä Mediafarmin valmistama video kuminakoin torjunnasta.
Pahimmillaan kuminakoin toukat tuhoavat kuminasadon täysin ja tästä syystä sen torjunta kuuluu satoa tuottavan kuminan joka vuotiseen ohjelmaan käytännössä aina. Torjunnan tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää varsinkin jos toukkia on suhteellisen vähän ja kuoriutuminen on eriaikaista.
Tarkkailu on aloitettava jo hyvissä ajoin ja kasvia on fyysisesti avattava muodostuvan kukinnon ympäriltä, löytääkseen mahdolliset toukat. Yhdellä kohtaa tehtyyn havaintoon ei tule sokeasti luottaa vaan tarkkailua on tehtävä laajasti. Itse ruiskutusta on kannattavinta viivyttää mahdollisimman lähelle kukinnan alkua, jolloin siitä saadaan irti paras mahdollinen teho.
Käytännössä tämä tarkoittaa ajankohtaa kukintonuppujen alkaessa esiintyä kasvustossa, mutta yleisilmeen pellolla ollessa vielä kukkimaton. Etelä-Suomessa tämä osuu yleensä toukokuun viimeiselle viikolle. Tällöin tehoisa lämpösumma on ylittänyt 130 astetta ja koin toukat alkavat kuoriutua. Täyden kukinnan aikana kuminakoita ei saa enää ruiskuttaa.
Pieni, vastakuoritunut toukka lymyilee vielä lehtien suojassa mutta syö täyttä vauhtia nuppuja (kuva: Luke)
Kuva: Eri-ikäisiä kuminakoin toukkia (kuva: Sirkku Puumala)
Ruiskutuksella torjutaan toukkia, ei lentäviä perhosia. Kuminakoin torjunta on haasteellinen toimenpide myös sen vuoksi, että toukat ovat usein hyvin piilossa kasvin sisällä. Tästä syystä ruiskutusvesimäärän on syytä olla kohtuu suuri (>200 l/ha). Tunkeutuvuutta voidaan lisäksi parantaa lisäämällä torjunta-aineseokseen erikoiskiinnitettä Silwet Goldia 0,1 l/ha.
Joissain tapauksissa ruiskutusajankohtaa ei toukkapaineen vuoksi voida myöskään lykätä optimaaliseen hetkeen lähelle kukinnan alkua. Tällöin pellolle täytyy mennä jo aiemmin ja mahdollisesti täydentää ruiskutustehoa vielä toisella ajokerralla myöhemmin.
Kuminakoin torjuntaan on tavanomaisessa viljleyssä hyväksytty Karate Zeon- ja Hallmark Zeon - valmisteet. Rinnakkaisvalmisteen käyttö on mahdollista. Hyväksyntä on myös Turex 50 WP -valmisteella, joka on myös luomu-hyväksytty. Tarkista käyttömäärät aina myyntipäällystekstistä. Mikäli valmisteella on ns. minor use -lupa, se ei myyntipäällyksellä näy vaan asia on tarkistettava Tukesin Kasvinsuojeluainerekisteristä internetistä.
Karate Zeon ja Hallmark Zeon kuuluvat pyretroidivalmisteiden luokkaan,jota saa käyttää kasvustolle kerran kasvukaudessa ja niiden käyttömäärä on 50 - 75 ml/ha. Valmiste tulee ruiskuttaa pölyttäjien lentoajan ulkopuolella, klo 22.00 - 06.00 välisenä aikana.
Turexin ruiskutusta kirkkaassa auringonpaisteessa tulee välttää, koska uv-säteily heikentää sen tehoa. Suositeltavaa onkin ruiskuttaa illalla tai pilvisellä säällä. Ruiskutushetkellä tulisi olla myös yli 15 astetta lämmintä, koska tätä viileämmässä säässä toukat ovat passiivisia eikä haluttuun torjuntatehoon päästä.
Parhaiten Turex tehoaa toukkien ollessa pieniä. Käyttömäärä on 1 kg/ha, vettä hyvä käyttää tavanomaista enemmän 200 - 900 l/ha ja kiinnitettä (etenkin Silvet Goldia) suositellaan lisättävän tankkiseokseen. Tarvittaessa torjunta tulee uusia viikon kuluttua ensimmäisestä ruiskutuksesta. Käsittelyvälin tulee olla 7 vuorokautta ja torjuntoja voi tehdä kasvukauden aikana 3 kertaa. Ruiskutuksen voi tehdä myös kukkivaan kuminakasvustoon, koska tuote on biologinen eikä aiheuta jäämäriskiä tai ole vaaraksi pölyttäjille.
Kuva: Kuminakoin toukka on kasvanut ja on kohta valmis koteloitumaan (kuva: Lasse Matikainen)
Jos kuminakoin ruiskutusajan määrittäminen on hankalaa, vertaa kasvuston"valkoisuutta" eli kukinnan etenemistä seuraaviin kuviin:
Kuva: Älä ruiskuta vielä!
Kuva: Varhaisen kukinnan vaiheessa ruiskutus on mahdollista Karate Zeonilla
Kuva: Kumina on täyden kukinnan vaiheessa, ruiskutus on mahdollinen vain Turexilla
Kuminakoiruiskutukseen voi yhdistää juolavehnän/hukkakauran torjunnan mm. Targa Super 5 SC -valmisteella 2,5 - 3 l/ha tai 2,0 l/ha + SitoPlus kiinnite 0,2 l/ha. Samalla peltoon voi lisätä hiveniä, kuten kasville tärkeää booria ruiskutettavana hivenlannoitteena. Mikäli hiveniä on mukana tankissa, vesimäärää on tästäkin syystä hyvä lisätä tavanomaisesta.
Kuva: Pahimmillaan koin tuho on täydellinen
(Päivitetty 20.2.2020 sys)
Punkki siirtyy kuminakasvustoon jo kylvövuonna ja talvehtii kasvin kasvupisteessä. Se lisääntyy nopeasti ja muodostaa useita sukupolvia kesässä. Punkkivioitusten määrä kasvaa, jos kuminaa viljellään pitkään samalla lohkolla. Punkki voi aiheuttaa kuminalle merkittävää sadonalennusta.
Punkki vioittaa kuminan lehtiä ja kukintoja. Lehdet muuttuvat persiljamaisiksi tupsuiksi ja kukista tulee vaaleanpunaisia ja pieniltä kukkakaaleilta muistuttavia eikä niihin muodostu siemeniä. Helpoiten punkin vioituksen huomaakin juuri vaaleanpunaisista kukinnoista tai kukinnon osista pellolla.
Kuva: Punkin vioitus näkyy kukinnan aikaan monesti värimuutoksena
Pahimmat tuhot esiintyvät yleensä heikkokuntoisissa kasvustoissa ja tiivistyneissä kohdissa, kuten peltojen päisteissä. Samoin vioitusta esiintyy enemmän toisen ja mahdollisen kolmannen vuoden satokuminassa. Punkin esiintyminen on myös kasvanut kuminan viljelyalojen kasvun yhteydessä ja ennen 2000-luvun alkua syitä vioituksille ei edes tiedetty.
Punkille ei ole kemiallista torjunta-ainetta. Sitä voidaan torjua vain kasvinvuorotuksella. Viljelykierrossa kuminoiden välissä on pidettävä aina riittävän monta vuotta jotain muuta kasvia ja uudet kuminalohkot on perustettava mahdollisimman kauas vanhoista lohkoista. Yhtenä punkin torjuntakeinona on pidetty kyntöä pian puinnin jälkeen, jottei se pääse lisääntymään.
Kuva: Punkin vioittamasta kukasta ei valmistu kuminan siementä
Nisäkkäistä peurat ja villisiat saattavat aiheuttaa mittavia tuhoja kuminlohkolla. Kyseisten eläinten kannoista ja niiden metsästyksestä kannattaakin keskustella oman alueen metsästysseurojen kanssa, mikäli ongelmia ilmenee.
Linnuista hanhet ja joutsenet saattavat aiheuttaa kuminakasvustoon tuhoja. Etenkin muuttoreittien varrella sijaitsevat kuminapellot ovat riskialueella.
Kuminan taimettumista tuleekin seurata ja mikäli havaitsee etanatuhoja, suorittaa torjuntaa välittömästi niille tarkoitetuilla torjuntarakeilla. Tuotteet levitetään peltoon esimerkiksi apulannan pintalevittäjällä tai piensiemenkylvökoneella. Etanat esiintyvät pelloilla usein alueellisesti ja torjuntaa voidaan suorittaa havaintojen mukaisesti vyöhykkeittäin, alueita rajaten, reunustaen tai yksinkertaisesti levittämällä koko peltoalueelle.
Etanan torjuntarakeet ovat tavanomaisesti kaikki rautafosfaattia, joka on luonnossa yleisesti esiintyvä aine ja tästä syystä ne tavallisesti soveltuvat myös luomutuotantoon. Tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Sluxx ja Ferramol, joilla saattaa olla eroavaisuuksia raemuodossa ja tästä syystä myös sateen kestossa. Käyttömäärät vaihtelevat välillä 5-7 kg/ha ja tehoavat pisimpään kuivissa olosuhteissa.
Paras levitysajankohta on illalla, jolloin maan kosteus on korkeampi kuin päivällä ja torjuttavat eläimet ovat aktiivisemmin liikkeellä. Käsittely voidaan uusia useampaan kertaan kasvukaudessa, mikäli tarvetta ilmenee.
Pahkahome ja versolaikku ovat kuminan yleisimmät taudit. Kumpikin on selvästi haitallisempi vanhoissa ja runsaasti rikkaruohoja kasvavassa kuminapellossa. Myös harmaahome tuhoaa kasvia ja mädännyttää versoja etenkin kosteissa olosuhteissa. Porkkanan mustamätää voi puolestaan esiintyä kuminan juuristossa, mutta aiheuttaa tälle harvemmin merkittävää tuhoa.
Kuva: Pahkahomeen itiöt ovat kiinnittyneen kuminan varteen ja valkoisen pumpulimaisen rihmaston lisäksi varteen kehityy mustia rihmastopahkoja. Isäntäkasvi nääntyy vähitellen.
Pahkahome on taudeista yleisin ja eniten vahinkoa aiheuttava. Tutkimusten mukaan se on suomalaisissa kuminapelloissa varsin yleinen kasvitauti, aiheuttaen satoon määrällisiä ja laadullisia tappioita. Taudin aiheuttaa Sclerotinia sclerotiorum –sieni, joka tarttuu kuminaan maassa olevien rihmastopahkojen muodostamien itiöiden kautta. Kosteissa olosuhteissa maassa olevat pahkat muodostavat maan pinnalle torvimaisia itiöemiä, joista itiöt leviävät viljelykasviin tuulen välityksellä. Tuuli voi levittää itiöitä jopa useita kilometrejä lähiympäristön pelloille.
Maahan pahkat päätyvät taudin isäntäkasveilta, joita on yli 350. Osa näistä isäntäkasveista on viljelykasveja, kuten öljykasveja ja valkuaiskasveja, osa rikkakasveja. Tautia esiintyy myös apiloissa ja virnoissa, vaikka niiden kasvu ei usein taudista suuresti kärsikään. Pahkahomeen pahkat säilyvät maassa 3 - 5 vuotta, minkä takia viljelykierto on tärkeä osa pahkahomeen torjuntaa.
Viljat ja heinät eivät ole pahkahomeen isäntäkasveja ja toimivat siksi hyvinä välikasveina. Tavanomaisemmista viljatilan viljelykasveista esimerkiksi herneen, härkäpavun, rypsin ja rapsin sekä puutarhakasveista porkkanan, perunan sekä kaali-, kurkkukasvien välillä on syytä pitää riittävän pitkät tauot toistensa ja kuminan viljelyn välillä.
Parasta olisi, jos välivuosia olisi aina pahkojen maassa säilymisaikaa enemmän, eli 3 - 5 vuotta. Tämä on perusteltua, jos tautia on selvästi ollut havaittavissa kasvustoissa. Viljelykierto ja kasvinvuorotus onkin tällä hetkellä tärkein pahkahomeen tautitorjuntakeino.
Pahkahome vioittaa kuminan varsia katkaisten niiden nestevirtaukset ja aiheuttaen kasvuston kuihtumisen. Varsiin ja versojen haarakohtiin muodostuu aluksi vetisiä (”kuolio”)laikkuja, jonka jälkeen kasvinosa muuttuu ensin vaaleaksi ja myöhemmin ruskeaksi. Vioittuneen varren sisälle muodostuu mustia pahkoja, jotka maahan päätyessään jatkavat edellä mainittua tautikierrettä. Itse kasvi tai kasvinosa kuolee ja sato jää kehittymättä.
Pahkahomeen leviämiseen vaikuttavat suuresti säätekijät. Maassa säilyvät rihmastopahkat muodostavat itiöemän jos maa pysyy yhtäjaksoisesti kosteana ainakin kahden viikon ajan (satanut yli 30 mm). Tartunnan tapahduttua tauti leviää erityisen nopeasti lakoontuneessa kasvustossa, jossa sienen rihmasto etenee kosketuksen välityksellä kasvista toiseen.
Puitaessa hiiren ulosteita muistuttavia pahkoja päätyy aina jonkin verran satoon, heikentäen sen laatua. Kuminatehtaalla pahkat saadaan nykyisillä lajittelijoilla melko hyvin puhdistettua sadosta. Lajittelussa muodostuu kuitenkin satotappioita, koska pahkojen tarkka poislajittelu vie aina mukanaan jonkin verran myös itse kuminaa. Lajittelutappio on sitä suurempi, mitä enemmän pahkoja on sadossa. Pahkahomeen pahkan erottaa hiirenkakasta siitä, että se on sisältä vaalea ja tuoksuu ja maistuu homehtuneen ummehtuneelta.
Kuva: Pahkahomeen rihmastopahkoja ja kuminaa
Kuminan pahkahomeen ennakoivaan torjuntaan on hyväksytty minor use - hyväksynnällä Amistar/Mirador -valmiste (0,8 - 1 l/ha). Ruiskutus on tehtävä ennen kukintaa. Ruiskutuksen tehosta kuminan kohdalla ei ole paljoa tutkimustuloksia tai kokemuksia. Markkinoille on myös tulossa torjunta-aine, joilla maassa olevia pahkahomeen pahkoja voitaisiin tuhota, mutta aineen toimivuudesta ei vielä ole käytännön kokemusta