Kuminan viljelyopas

Kylvöä ennakoivat toimenpiteet

Kuminan viljelyn aloittaminen ei vaadi erityisinvestointeja. Tavanomaiset peltoviljelyssä käytettävät koneet ja laitteet soveltuvat myös kuminalle. Kumina sopiikin siis hyvin viljatilan viljelykiertoon.

Tämän pääotsikon alta löydät perustietoa kuminalohkon valintaan ja valmisteluun liittyvistä perusasioista.

Kiinnitä huomio ainakin seuraaaviin

  • hyviä esikasveja kuminalle: peruna, juurikasvit ja kevätviljat, syysviljat varauksella
  • ei kuminaa kuminan tai öljykasvien jälkeen (pahkahome!)
  • torju saunakukka ja juolavehnä jo esikasvilta
  • parhaat sadot saadaan kivennäismailta
  • paras pH-alue 6,0 - 6,5
  • viljavuustutkimus 5 vuoden välein

 

Peruna, juurikasvit ja kevätviljat sopivat hyvin kuminan esikasveiksi. Syysviljojen jälkeen kuminaa voi suositella varauksella. Jos esikasvina on nurmi, on se hävitettävä glyfosaatilla ennen kuminan kylvöä.

Viljojen jälkeen kuminan perustaminen on hyvä ratkaisu. Tällöin rikkakasvien torjunta on ollut tehokasta ja maa on puhdas rikoista.

Syysviljat onnistuvat yleensä hyvin aikaisin korjattavan kuminan jälkeen. Kuminavuosien jälkeen maan kasvukunto, kuohkeus ja vesitalous on yleensä niin hyvä, että jopa hybridirukiin suorakylvö on onnistunut.

Heinämäisten kasvien jälkeen on mahdollista kylvää kuminaa, mutta tällöin esikasvi on lopetettava huolellisesti glyfosaatilla.

Kuminaa kuminan jälkeen ei suositella viljeltäväksi peräkkäin samalla lohkolla. Syväjuurisen ja maahan paljon eloperäistä ainesta jättävän kuminan esikasviarvo on erinomainen ja se kannattaa käyttää ehdottomasti hyödyksi. Kuminan jälkeen viljoilta saadaan sadonlisää ainakin kahden vuoden ajan. Viljavuosina saadaan myös maata puhdistettua rikoista.

Mikäli kuminaa viljellään peräkkäin hyvin lyhyellä viljelykierrolla, pahkahome ja rikkakasvit lisääntyvät tehokkaasti kuminakasvustoissa. Useammalla viljavälivuodella puhdistetaan peltoja molemmilta ongelmilta. Viljoilla on käytettävissä kuminaa laajempi ja edullisempi rikkakasvien torjunta-ainevalikoima.

Pahkahome on kuminan kasvitauti, joten sen isäntäkasveja ei suositella kuminan esikasveiksi. Pahkahometta esiintyy viljelykasveista mm. öljykasveilla, herneellä ja härkäpavulla sekä lukuisilla luonnonkasveilla. Lue lisää pahkahomeesta.

Pahkahomeen itiöt säilyvät maassa pitkään elinkelpoisina (3 - 5 vuotta) ja sen rihmastopahkat heikentävät kuminsadon määrää ja laatua. 

 

Kuvassa pahkahometta kuminan varressa.

Pahkohomeen maassa säilyvien rihmastopahkoihin ei ole kemiallista torjuntakeinoa. Vain aika ja viisas välikasvien valinta ovat käytettävissä. Kuminan jälkeen on paras pitää vähintään 2 - 4 välivuotta ja viljellä kasveja, joita ei pahkahome vaivaa.

 

(Päivitetty 4.2.2021 sys)

Käytännössä parhaat sadot saadaan kivennäismailta. Poutivilla tai kuorettuvilla mailla kuminan taimettuminen voi olla usein haasteellista. Muokkauksen keventäminen voi monesti helpottaa asiaa.

Kuminalla ei yleensä esiinny talvituhoja eivätkä taimetkaan ole hallanarkoja. Kukintavaiheessa kasvi tosin kärsii mahdollisista pakkasista. Kuminamaan rakenne, vesitalous ja happamuus tulee olla hyvässä kunnossa.

Kumina viljely parantaa maan rakennetta, mutta ihmeisiin se ei pysty. Pelto ei siis saa olla ennestään kovin tiivistynyt, koska tällöin kumina ei kasva hyvin, eikä sen juuristo pääse kuohkeuttamaan maata.

Kumina kasvaa myös multamailla. Kasvinsuojelu on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi, koska siemenrikkakasvien torjuntaan tarkoitetut aineet ovat pääosin maavaikutteisia. Ne eivät tehoa riittävän hyvin eloperäisillä mailla. Samoin talvehtiminen multamaalla saattaa olla heikompaa rousteen ja mahdollisen kosteustilan takia.

Myös esikasvi määrittää pitkälti lohkovalintaa. Esikasviksi ei suositella pahkahomeen muita isäntäkasveja, esim. rypsiä, rapsia, hernettä tai härkäpapua. Viljelykierrossa tulisi noudattaa 3 - 5 vuoden sykliä. Yhtäjaksoista kuminanviljelyä samalla lohkolla ei suositella.

Kuminalle kylvettävän lohkon valmistelu aloitetaan viimeistään jo kylvöä edeltävänä syksynä. Valitulla lohkolla tulisi olla mahdollisimman vähän rikkakasveja ja näistäkin pitäisi päästä eroon. Myöskään lohkon rikkasiemenpankki ei saa olla suuri.

Mikäli saunakukasta on ollut ongelmaa, ei kuminan viljelyä lohkolle voi suositella lainkaan.

Kuminan viljelyä edeltävien vuosien kasvinsuojeluainevalinnat tulee myös tarkistaa, koska kauppanimillä Mustang Forte, Lancelot WG, Ally 50 ST, Ally Class 50 WG ja Monitor myytävät valmisteet saattavat estää kuminan itämisen.

(Päivitetty 20.2.2020 sys)

 

 

 

Tulevan kuminalohkon voi syksyllä kyntää, kevytmuokata tai jättää sängelle. Muokkausmenetelmä kannattaa valita käytettävissä olevan konekannan ja peltojen kasvukunnon mukaan.

Muokkauksella on vaikutusta etenkin kevään tuleviin viljelytoimiin. Vahvemmin muokattu maa kuivuu tavallisesti nopeammin ja kevään toimenpiteille tulee aikaisemmin tarvetta. Maan kosteuden säilyttämiseksi tasausäestys tai aikainen kylvö ovat etenkin kynnön jäljiltä suositeltavia kevättoimenpiteitä.

Syyskyntö on kevätkyntöä suositeltavampi toimenpide, mikäli maat eivät ole erityisen hikeviä. Esimerkiksi hiesumaat kuivuvat helposti liikaa kevätkynnettyinä, kapillaarisen vedennousun katketessa.

Syyskyntö on perusteltua, jos maahan on levitetty lantaa, maan vesitalous tai rikkakasvitilanne sitä vaatii taikka konekanta ei toimi kevennetyssä muokkauksessa. Etenkin laahavannaskylvökoneet saattavat tukkeentua runsaasta pintamaan kasvijätteestä.

Syyskevytmuokkaus säästää kuminan itämiselle tärkeää kosteutta keväällä kyntöä paremmin. Mikäli maa on muutoin hyvässä kasvukunnossa ja konekalusto mahdollistaa kevennetyn muokkauksen, on se varsin toimiva vaihtoehto kuminalle.

Kylvökoneen vantaiston on hyvä olla kiekko -mallinen. Tällöin kyntöä runsaampi pintamaan kasvijäte ei tuota ongelmia. Kevytmuokatuillakin mailla on syytä keväällä olla tarkkana, jottei maa pääse kuivumaan liikaa ja ettei sitä kylvömuokkaa liian syvään.

Kuminalohkon voi syksyllä jättää myös sängelle. Sänki pidättää tärkeää kevätkosteutta vaihtoehdoista parhaiten. Tällöin kylvön ajoituksella ei useimmiten ole keväällä kovin kiire, mutta käytännön kokemukset puoltavat satojen valossa silti kohtuullisen aikaista kylvöä.

Kevätmuokkauksessa on kuitenkin syytä olla tarkkana, ettei muokkausta tee vähähikevillä mailla kylvösyvyyttä syvemmältä, jottei kylvökerros siemenen ympäriltä kuivu liikaa. Tässä alle kahden senttimetrin muokkauksessa pintamaahan jää vaihtoehdoista eniten myös kasvijätettä. Hikevien sänkimaiden kevätkyntö on myös mahdollinen vaihtoehto.

(Päivitetty 20.2.2020 sys)

Hapan maa heikentää kasvien mahdollisuuksia täysipainoiseen ravinteiden hyödyntämiseen. Sadon laatu ja määrä heikkenee. Maan rakenne on huono ja hyödyllisten mikrobien toiminta heikkoa. Kalkitus nostaa maan pH:ta tehokkaasti ja tekee hyvää myös kuminan ravinteidenotolle.

Kuminalla on vahva paalujuuri, joka voi kasvaa jopa 30 sentin syvyyteen. Happamassa maassa juuri kasvaa huonosti. Juuren kasvu hyötyy hyvästä pH:sta ja hyväkuntoisten juurten merkitys korostuu kuivina kasvukausina parantuneena poudan kestävyytenä.

Kumina viihtyy parhaiten pH-alueella 6,0 - 6,5. Kuten suurin osa muistakin kasveista, se tulee toimeen tätä happamammassa, mutta tällöin ravinteiden otto häiriintyy vaikuttaen kasvin kasvuun ja siemenen tuotantoon. Esimerkiksi fosforin hyödynnettävyys on paras, kun maan pH on yli 6,5. Kun pH on alle 6, rauta ja alumiini sitoo fosforia käyttökelvottomaan muotoon.

 

PERUSKALKITUS 

Peruskalkituksessa pH nostetaan viljelykierrossa vaateliaimman kasvin edellyttämälle tasolle. Jos maa on oikein hapan, kannattavinta on nostaa pH:ta viljavuusluokka kerrallaan. Käytännössä se tarkoittaa 5 - 10 tonnia/ha kerta-annostusta. Jos kalkkitarve on yli 10 tonnia/ha, kalkki kannattaa levittää kahdessa erässä välillä maata muokaten.

Perustettavat kuminalohkot kannattaa kalkita ennen kylvöä, edeltävänä syksynä tai talven kuluessa. Muokkaaminen sekoittaa kalkin tehokkaasti kasvukerrokseen. Kalkin levittämistä suoraan kasvustoon ei suositella.

 

YLLÄPITOKALKITUS

Koska maa pyrkii happamoitumaan ravinteiden oton, lannoituksen ja muokkauksen vaikutuksesta, on peruskalkituksella saavutettua pH-satoa ylläpidettävä ylläpitokalkituksella.

Happamoittavien tekijöiden yhteisvaikutus on noin 300 - 500 kg/v, nurmikasveilla jopa 1000 kg/v. Ylläpitokalkituikseen tarvitaan noin 5 tonnia kalkkia joka viides vuosi.

 

Kalkitus- ja maanparannusaineet

Kalkitusaineet ovat epäorgaanisia ja orgaanisia pääosin kalsiumia tai magnesiumia tai molempia alkuaineita sisältäviä aineita tai valmisteita, jotka esiintyvät yleensä oksideina, hydroksideina, karbonaatteina tai silikaatteina ja jotka pääasiassa on tarkoitettu poistamaan maan happamuutta. Maan kalsium/magnesium -suhde on syytä säilyttää oikeanlaisena, koska suhteessa liika magnesiumin määrä heikentää maan rakennetta.

Maanparannusaineella tarkoitetaan aineita, jotka on tarkoitettu parantamaan maan tai kasvualustan fysikaalista tai biologista tilaa, ja joiden vaikutus perustuu pääasiassa muihin vaikutuksiin kuin kasvinravinteisiin. Molemmilla aineilla on ristikkäisiä vaikutuksia toisiinsa nähden.

Nykyisellä tukikaudella kuminalohkojen viljavuustutkimus tehdään viiden (5) vuoden välein niin kuin muiltakin peltoviljelykasveilta.

 

Viljavuustutkimuksiin liittyvät asiat eivät siis enää eroa kuminalla miltään osin muista peltoviljelykasveista. Silti kuminaa kylvettäessä olisi hyvä tietää pellon sen hetkinen todellinen kasvukunto. Tästä syystä viljavuustutkimusten päivittäminen hiventutkimuksineen (etenkin boori) on hyvä tehdä jopa kesken viisivuotiskauden ennen kuminan perustamista. Korjaavat toimenpiteet kalkitusten ym. suhteen on tämän pohjalta helppo suorittaa ennakoivasti.

Ympäristökorvaukseen sitoutuneet viljelijät saavat levittää typpeä kuminalle viljavuusnäytteiden multavuuden mukaan 50 - 90 kg/ha ja fosforia analysoidun maan fosforiarvojen mukaan. Mikäli arvot ovat tasolla korkea tai arveluttavan korkea, ei fosforia saa levittää kasville lainkaan.

(Päivitetty 20.2.2020 sys)

Kumina sopii erinomaisesti myös gluteenittomaan viljelykiertoon. Gluteenittomalla viljelykierrolla tarkoitetaan erityistä gluteenivapaisiin raaka-aineisiin panostamista, jolloin viljelykierrossa ei saa olla gluteenia sisältäviä viljakasveja.

Ensisijaisesti keliakiaa sairastaville suunnatun gluteenittoman ruokavalion kysyntä on kasvanut ympäri maailmaa ja siihen sopivien kasvien viljely samassa yhteydessä. Gluteenittoman viljelykierron tärkeimpänä viljelykasvina on Suomessa kaura, eli ns. ”puhdaskaura”. Tällaisessa gluteenivapaassa raaka-aineessa ei tule olla joukossa lainkaan vehnää, ohraa tai ruista.

Viljelykierto ja siihen valitut kasvilajit ovat tärkeä osa onnistunutta gluteenitonta tuotantoa. Kiertoon sopivia kasveja ovat kuminan lisäksi öljykasvit, valkuaiskasvit, nurmet, peruna, vihannekset, sokerijuurikas, pellava, hamppu ja tattari.

Koska monta hyvää kasvia jää soveltuvien kasvien listalta pois, on viljelykiertovaihtoehdot mietittävä tarkoin. Viljelyteknisesti näistä kasveista monet vaativat omanlaista erikoiskonekalustoa ja osalla on yhteisiä kasvitauteja (esim. pahkahome). Tattarin kysyntä listatuista kasveista on erityisesti kasvanut.

Tattari ja kumina sopivatkin hyvin samaan viljelykiertoon ja onnistuvat viljeltävän perinteisellä viljatilan konekalustolla. Kumina-tattari -kierron osalta on kuitenkin hyvä huomioida, että tattarin rikkakasvintorjunta perustuu pääasiassa viljelyä edeltävään ns. ennakoivaan torjuntaan. Molempia kasveja ennen tulisi siis olla viljelyssä kasvi, jolla pellot saadaan tehokkaasti puhdistettua rikoista. Kaura onkin tässä yhteydessä hyvä kasvi viljeltäväksi.