Kuminan kuivauksessa maltti on valttia. Kiireinen kuivaus korkeassa lämpötilassa ei sovi kuminalle. Siemenen pintakerros kuivuu mutta ydin jää tällöin helposti kosteaksi. Liian pitkäaikainen ja liian korkea kuivauslämpötila haihduttaa kuminan öljyä ja laskee näin sen arvoa.
Vihreät siemenet tuleentuvat kuivauksessa, mutta niiden mahdollisimman pieni määrä sadossa olisi toivottavaa, koska ne kasvattavat kuivausaikaa. Lisäksi niissä on alun perinkin alhaisempi öljypitoisuus, kuin tuleentuneissa siemenissä. Jos hyvin kosteassa erässä on lisäksi paljon roskia ja oljenpätkiä, erän kuivaus vaikeutuu, koska se liikkuu huonosti kuivurissa ja kuljettimissa.
Kuminan kuivaus onnistuu kaikilla viljan kuivaamiseen tarkoitetuilla kuivurityypeillä. Kuivaustavoitteeksi kannattaa asettaa 10 % (vastaanottoraja 11 %), jotta erä varmasti kestää varastoinnin aikaisen takaisinkostumisen.
Kuminan liiallista ”varman päälle” kuivaamista tulee kuitenkin välttää. Kosteusmittarit ovat syytä tarkastuttaa ennen puintikautta ja tarkistaa, että mittarista löytyy asteikko kuminalle. Kumina eroaa siemeneltään hieman muista Suomessa perinteisesti viljellyistä kasveista, eikä esimerkiksi rypsin/rapsin asteikko toimi tarkasti. Vanhoihin Wilen 35 –mittareihin löytyy erikseen muuntotaulukoita, joilla kuminan kosteuden saa tarkastettua.
Tavoitteena on kuivata kumina mahdollisimman tehokkaasti mutta kuitenkin hellävaraisesti. Rajoituksia kuivaukselle asettaa lähinnä kuivattavan erän koko tai erityisen haastavat puintiolosuhteet.
SIILOKUIVAUS
Lämminilmakuivauksen etu on nopeus ja sadon kuivaaminen onnistuu myös kosteassa säässä. Siilokuivurit soveltuvat usein huonosti pienien kuminaerien kuivaamiseen.
Jos kuminaa ei riitä peittämään kuivauskennoja, kuminat lentävät poistoilman mukana ulos. Tällöin tulee mahdollisuuksien mukaan sulkea ylimpiä kuivauskennoja ja pienentää ilmamäärää.
Siilokuivurissa lämpötila säädetään 45 - 55 -asteeseen. Kierrätys pidetään matalalla, jottei siemenet kolhiinnu ja vaurioidu. Jos ilmamäärää on rajoitettu, voi kuivauslämpötila pyrkiä nousemaan liian korkeaksi. Samaa tapahtuu, mikäli kuivaus osuu hellepäiviin. Tällöin öljypolttimeen tulee vaihtaa pienempää suutinta tai/ja laskea öljynpaineita.
Yleistyneissä biouuneissa automatiikka useimmiten hoitaa lämpötilaa automaattisesti asetetun tavoitelämpötilan mukaisesti. Esipuhdistimen käyttö on suotavaa, se on vain säädettävä pienemmälle kuin viljoilla. Mahdollisen pohjaimurin asetukset ovat myös syytä tarkistaa, ettei sekään ime kuminoita pihalle.
Siilokuivurissa on varmistettava, että koko erä on kiertänyt ja kuivunut. Jos puintikosteus on ollut korkea ja kumina liikkuu huonosti kuivurissa, kannattaa kuivuri tyhjentää välillä peräkärryyn ja laittaa sitten uudestaan kiertoon. Näin varmistetaan, ettei kuivuriin ole jäänyt holvaantunutta kuminaa.
KYLMÄKUIVAUS
Kylmäilmakuivurissa voidaan kuivata pienempiäkin kuminaeriä. Kosteat ja kylmät kuivauskelit ovat haastavia, silloin lisälämpö on ehdoton. Lisälämmittimessä on oltava lämmönvaihdin. Palamiskaasuja ei saa johtaa kuminaan.
Kylmäilmakuivurissa kuminan pienet siemenet voi valua suomulevyltä kuivurin ilmakanavaan. Levyn päällä kannattaa käyttää tarvittaessa kateharsoa. Kuminakerroksen paksuus tulee olla riittävän ohut ja tasainen, jotta ilma pääsee läpi joka kohdasta.
Homeiden kasvu alkaa, kun vesi tiivistyy kuminamaton pintakerrokseen. Tämän vuoksi pintakerrosta on liikuteltava tarvittaessa. Jos pintakerros kuorettuu, se on rikottava esimerkiksi pitkäpiikkisellä haravalla tai talikolla.
Kuivattavan kerroksen päälle ei kuitenkaan tule mennä kävelemään, koska tällaiset kohdat tiivistyvät, eivät läpäise ilmaa ja jäävät kosteiksi. Ilman läpäisyyn on yksinkertainen testi – laittamalla sanomalehden sivun kuminakasan päälle, tulee sen leijua kaikissa kuivauksen alla olevissa kohdissa. Kuivauksen loppuvaiheessa kannattaa käyttää lisälämpöä.