Kuminalla on vahva paalujuuri, joka voi kasvaa jopa 30 sentin syvyyteen. Happamassa maassa juuri kasvaa huonosti. Juuren kasvu hyötyy hyvästä pH:sta ja hyväkuntoisten juurten merkitys korostuu kuivina kasvukausina parantuneena poudan kestävyytenä.
Kumina viihtyy parhaiten pH-alueella 6,0 - 6,5. Kuten suurin osa muistakin kasveista, se tulee toimeen tätä happamammassa, mutta tällöin ravinteiden otto häiriintyy vaikuttaen kasvin kasvuun ja siemenen tuotantoon. Esimerkiksi fosforin hyödynnettävyys on paras, kun maan pH on yli 6,5. Kun pH on alle 6, rauta ja alumiini sitoo fosforia käyttökelvottomaan muotoon.
PERUSKALKITUS
Peruskalkituksessa pH nostetaan viljelykierrossa vaateliaimman kasvin edellyttämälle tasolle. Jos maa on oikein hapan, kannattavinta on nostaa pH:ta viljavuusluokka kerrallaan. Käytännössä se tarkoittaa 5 - 10 tonnia/ha kerta-annostusta. Jos kalkkitarve on yli 10 tonnia/ha, kalkki kannattaa levittää kahdessa erässä välillä maata muokaten.
Perustettavat kuminalohkot kannattaa kalkita ennen kylvöä, edeltävänä syksynä tai talven kuluessa. Muokkaaminen sekoittaa kalkin tehokkaasti kasvukerrokseen. Kalkin levittämistä suoraan kasvustoon ei suositella.
YLLÄPITOKALKITUS
Koska maa pyrkii happamoitumaan ravinteiden oton, lannoituksen ja muokkauksen vaikutuksesta, on peruskalkituksella saavutettua pH-satoa ylläpidettävä ylläpitokalkituksella.
Happamoittavien tekijöiden yhteisvaikutus on noin 300 - 500 kg/v, nurmikasveilla jopa 1000 kg/v. Ylläpitokalkituikseen tarvitaan noin 5 tonnia kalkkia joka viides vuosi.
Kalkitus- ja maanparannusaineet
Kalkitusaineet ovat epäorgaanisia ja orgaanisia pääosin kalsiumia tai magnesiumia tai molempia alkuaineita sisältäviä aineita tai valmisteita, jotka esiintyvät yleensä oksideina, hydroksideina, karbonaatteina tai silikaatteina ja jotka pääasiassa on tarkoitettu poistamaan maan happamuutta. Maan kalsium/magnesium -suhde on syytä säilyttää oikeanlaisena, koska suhteessa liika magnesiumin määrä heikentää maan rakennetta.
Maanparannusaineella tarkoitetaan aineita, jotka on tarkoitettu parantamaan maan tai kasvualustan fysikaalista tai biologista tilaa, ja joiden vaikutus perustuu pääasiassa muihin vaikutuksiin kuin kasvinravinteisiin. Molemmilla aineilla on ristikkäisiä vaikutuksia toisiinsa nähden.