Maan rakenne takaa sadon laadun

Maan rakenne nousi kuminapäivien teemaksi. Se tuli esille lähes jokaisessa alustuksessa varsinaisesta aiheesta huolimatta. Kuminan on todettu olevan yksi parhaimmista maanparannuskasveista. Sen paksu paalujuuri möyhentää maata tehokkaasti ja mädäntyessään jättää peltoon paljon eloperäistä ainesta. Jos maan rakenne, yleensä yksipuolisen viljakierron vuoksi, on pilalla, ei kuminakaan yksin pysty ihmeisiin.

Vaikka maan rakenne ei sinänsä ole varsinainen kasvutekijä, se vaikuttaa oleellisesti muiden kasvutekijöiden saatavuuteen. Juuriston tulisi pystyä kasvamaan veden ja ravinteiden luokse mutta se ei onnistu huonokuntoisessa maassa. Toisaalta sadon määrästä ei voi tehdä aina johtopäätöksiä lohkon rakenteesta. Huonokuntoisessakin maassa voi olla runsaasti vettä ja ravinteita kasvin saatavilla joskin suuri osa niistä jää juurten ulottumattomiin.

Lasse Matikainen ViljelijänBerneriltä esitti alustuksensa aluksi paljonpuhuvan kuvasarjan (Kuvat 1-3) lohkon tiivistymisasteen vaikutuksesta kuminan kasvustoon. Huomioi, että saman tilan lohkot on kylvetty samana päivänä keväällä 2016.

Kun maan rakenne on heikko, kuminan juuri ei pysty kasvamaan luontaisesti pystysuoraan. Kumina ei siis yksin pysty korjaamaan huonokuntoista maata vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. Jotta päästään valitsemaan keinoja, on sitä ennen selvitettävä lohkokohtaisesti mistä tiivistymisongelmat johtuvat. Ongelman syntysyyn tunnistaminen ohjaa myös keinojen valintaa.

Viljelypäivillä saatiin kelpo katsaus jankkurointiin eli biologis-mekaaniseen syväkuohkeutukseen, josta kuminaväelle oli saapunut puhumaan MMT Johannes Tiusanen. Jankkuroinnin tarkoituksena on yhdistää juuriston ja muokkauksen hyvät puolet niin, että kasvusto säilyy hengissä, eikä pohjamaata nosteta pintaan. Lisäksi on tarkoitus käsitellä koko lohkon ala eikä vain raitoja. Maata ei siis sekoiteta kuten kynnössä pintamaan jäädessä ehjäksi (kuva 3). Maan ilmanvaihto paranee ja vesi imeytyy paremmin.

Kuva 3: Jankkurin toimintaperiaate. Jankkurin terä nostaa maata aaltoliikkeenomaisesti, pinta- ja pohjamaata sekoittamatta.

Jankkurointiin liittyy oleellisesti syväjuuriset kasvit, kuten kumina tai puna-apila, jotka lopulta vakauttavat jankkuroinnin mekaanisen vaikutuksen. Kun juurten kasvuolosuhteet maassa jankkuroinnin jälkeen paranevat, juuret villiintyvät kasvuun. Tästä esimerkin näytti Jyrki Leppälä, joka kokeili jankkurointia kotipelloillaan puinnin jälkeen, elokuun puolivälissä 2016 (kuva 4 ja 5). On huomioitava että kyseessä on vain havainto käytännön pelto-olosuhteissa, ei tieteellinen koejärjestely. Jankkuroidulla alueella kumina juuret ovat rotevampia ja sivujuurien määrä on suurempi.

Kuva 4: Kuvassa vasemmalla puollella on jankkuroimattoman alueen kuminaa, oikealla puolella 15.8.02016 jankkuroidun alueen kuminat. Huomaa sivujuurien määrä. Kuva on otettu 2.9.2016.

Kuva 5: Jankkuroinnin vaikutus kuminan juurten kasvuun. Molemmat kuvat on otettu 10.9.2016. Jankkuroidun alan kuminan juuret näyttävät rotevammilta ja sivujuurien määrä on suurempi.