Suomen valkuaisomavaraisuutta voidaan lisätä merkittävästi kasvattamalla valkuais- ja öljykasvien viljelyalaa viljelykierron sallimiin rajoihin. Tämä parantaa kotimaisen ruoantuotannon kriisinkestävyyttä ja vähentää riippuvuutta tuontiproteiinista, jota käytetään erityisesti kotieläintuotannon rehuna.
Kotimaisilla vaihtoehdoilla, kuten herneellä, härkäpavulla, makealupiinilla ja öljyhampulla, voidaan korvata tuontisoijaa sekä eläinten rehussa että elintarvikkeiden raaka-aineina. Monipuolinen kasvivalikoima myös vähentää tuholaisriskejä ja parantaa maaperän kasvukuntoa.
Kasviproteiinien viljelyn lisääminen edellyttää kuitenkin uusia, pohjoisiin oloihin sopivia lajikkeita sekä viljelyvarmuutta parantavia käytäntöjä ja teknologioita. Viljelijöiden näkökulmasta keskeisiä haasteita ovat viljelyn kannattavuus ja riskit, joihin voidaan vastata tutkimuksen, jalostuksen ja käytännön viljelyohjeiden avulla.
Kotimaisen kasviproteiinituotannon vahvistaminen tukee sekä ruokaturvaa että kestävää maataloutta. Samalla se vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja parantaa Suomen valmiutta mahdollisiin toimitusketjujen häiriöihin tulevaisuudessa.
Lähde: Huoltovarmuuskeskus 30.3.2026
