Kuminan viljelyopas

Puintiajankohdan määritys saattaa olla haastavaa, koska kumina tuleentuu epätasaisesti. Ensiksi tuleentuu kasvin pääkukinto ja tämän jälkeen sivukukinnot. Sivukukinnot tuottavat suurimman osan satoa, joten näiden tuleentumisen väliltä täytyy hakea kompromissia puinnin ajoituksessa.

Puintiajankohdan lähestyessä kannattaa kasvustoa kädellä heilutella ja ravistella ja kuunnella, variseeko siemeniä maahan. Mikäli varisemista tapahtuu, voi päätellä puintiajankohdan koittaneen. Varistamista ei kuitenkaan pidä pitää ainoana määrittäjänä, koska kaikki lajikkeet eivät oikeassa puintiajankohdassa varista juuri lainkaan.

Kohtuullinen määrä vihreitä siemeniä kasvustossa tulee yleensä hyväksyä. Vihreät siemenet eivät pilaa satoa mutta vaikeuttavat kuivaamista. Valmiiden ja raakojen siementen osuus kasvustossa riippuu puintivaiheessa lajikkeesta ja kasvukauden aikaisista sääoloista.

Kumina sadonkorjuussa on keskityttävä sekä määrään että laatuun. Kuminaa ostavien asiakkaiden laatukriteerit ovat vuosien varrella kiristyneet. Elintarviketurvallisuudesta huolehtiminen on osa vastuullista viljelyä ja kaikkien osapuolten yhteinen etu.

Seuraavassa on esitetty lyhyesti toimenpiteet, jotka tulee huomioida ennen puintikautta ja sen jälkeen.

– Varmista kuljetuskaluston, puimurin ja kuivurin puhtaus ennen puintia. Kiinnitä erityistä huomiota gluteenipitoisiin viljoihin. Viljan siementen päätyminen gluteenittoman kuminan joukkoon alentaa sadon myyntiarvoa.

– Kuminaa ostavien asiakkaiden huoli mineraaliöljyjen sisältämien hiilivetyjen päätymisestä kuminaerään on kasvanut. Yhdisteet ovat terveydelle haitallisia. Varmista, ettei puimurin suojaöljyä tai -vaseliinia pääse puidun kuminan joukkoon.

– Estä kaikkien vieraiden esineiden joutuminen kuminan joukkoon.

Kuminan puinti suoritetaan tavallisella viljojen puintiin tarkoitetulla puimurilla. Puhtaan kuminakasvuston puinti ei ole kovinkaan vaikeaa ja säädöt puimuriin löytyvät useimmiten läheltä konevalmistajan ohjekirjassa ilmoittamia arvoja. Useiden nykylajikkeiden siemenet ovat vahvasti kiinni kukinnossa ja irtipuintia voi joutua suorittamaan hieman ohjeistusta aggressiivisemmin.

Mikäli itse kasvusto on kovin rikkaruohoista, saattaa se aiheuttaa teknisiä ongelmia puinnissa. Esimerkiksi hyvin saunakukkaisen kasvuston puinti on hidasta, koneen ”yskähtely” aiheuttaa puintitappioita ja koneiston saa ajettua myös tukkoon. Kumina menee harvoin lakoon, joten lakoontuminen ei yleensä vaikeuta puintia.

Kuminan öljyt kehittyvät siemeneen aina tuleentumiseen asti ja öljypitoisuutta menetetään, mikäli kasvusto puidaan kovin raakana. Mikäli viljelyssä on aikainen, helposti varistava lajike, kuten Konzcewicki, pitää sadonkorjuulle lähteä kuitenkin hieman etuajassa.

Moni myöhäisempi lajike, kuten Record tai Prochan, ei varista kovin helposti. Tämä merkitsee, ettei puinnin kanssa kannata kiirehtiä ja useimmiten voidaan odottaa, että kirjavuus kasvustossa häviää.

Vihreiden siementen puintia tulee näiden lajikkeiden kohdalla välttää myös siksi, että ne lentävät helposti irtipuimattomina ryppäinä puimurin lävitse peltoon ja satotappiot näiden muodossa kasvavat. Lajikkeiden ominaisuus pitää siemenistä kovaa kiinni näkyy etenkin tässä. Samoin voi käydä tuleentuneidenkin siementen kohdalla ja usein puintiväliä joudutaankin hieman tiukentamaan ohjearvoista, saadakseen puintituloksen toivotunlaiseksi.

Liian voimakasta puintia tulee kuitenkin välttää, koska kaikki mekaaninen rasitus vaikuttaa negatiivisesti siementen öljypitoisuuteen ja aiheuttaa helposti lisääntyvää roskaisuutta seuloilla ja säiliössä.

Kuminan puintikosteus vaihtelee olosuhteista riippuen välillä 15–40 %. Suositeltavaa olisi saada kumina puiduksi alle 25 % kosteudessa. Mitä kosteampaa sato on, sitä alttiimpaa se on pilaantumiselle, vioituksille ja öljypitoisuuden laskulle.  Aloita kuivaaminen mahdollisimman pian puinnin jälkeen, jottei erä ala lämmetä ja jopa homehtua. Kuivaa kumina hellävaraisesti noin 45–55 asteessa ja aseta tavoitekosteudeksi 10 %.

Puimurin säätövinkkejä Mikäli  puimurin säätöarvoja kuminalle ei suoraan löydy, voidaan säätöjä hakea läheltä rypsin ja rapsin ohjearvoja. Kumina tulee puida mahdollisimman varovasti, jotta vältetään varisemistappioita. Jakajat on joissain tapauksissa hyvä ottaa irti tai vaihtaa öljykasveille tarkoitettuihin ns. kaarijakajiin. Samoin lakopiikit voi olla hyvä irrottaa. Pystyterää kuminalla harvemmin tarvitsee, mutta reilusti nojallaan olevaa lakokasvustoa puitaessa se voi vähentää tappioita. Kaatokelalla ei tule pöyhiä kasvustoa tarpeettomasti. Kela pidetään tavallisesti ylhäällä ja takana ja sen kierrokset alhaisina. Puintiväliä tulee kiristää, mikäli siemenet eivät tahdo irrota kukintosarjasta (tämä siis myöhäisempien lajikkeiden ongelma). Olkihälyttimien toiminta on syytä tarkistaa ennen kuminan puintien aloittamista. Puimuria ei kannata käyttää ns. lajittelijana yrittäen saada aivan puhdasta tavaraa säiliöön. Tällöin puintitappiot kasvavat merkittävästi. Kovin roskainen sato aiheuttaa kuitenkin haasteita kuivauksessa. Viimeisen sadon puhdistuksen hoitaa kuminatehtaan lajittelulinjasto.

 

Kuminan kuivaus tulee aloittaa mahdollisimman pian puinnista. Mitä kosteampaa kumina on, sitä nopeammin sato tulee saada kuivaukseen. Tällä estetään kuminan lämpeneminen ja homehtuminen.

Kuminan kuivauksessa maltti on valttia. Kiireinen kuivaus korkeassa lämpötilassa ei sovi kuminalle. Siemenen pintakerros kuivuu mutta ydin jää tällöin helposti kosteaksi. Liian pitkäaikainen ja liian korkea kuivauslämpötila haihduttaa kuminan öljyä ja laskee näin sen arvoa.

Vihreät siemenet tuleentuvat kuivauksessa, mutta niiden mahdollisimman pieni määrä sadossa olisi toivottavaa, koska ne kasvattavat kuivausaikaa. Lisäksi niissä on alun perinkin alhaisempi öljypitoisuus kuin tuleentuneissa siemenissä. Jos hyvin kosteassa erässä on lisäksi paljon roskia ja oljenpätkiä, erän kuivaus vaikeutuu, koska se liikkuu huonosti kuivurissa ja kuljettimissa.

Kuminan kuivaus onnistuu kaikilla viljan kuivaamiseen tarkoitetuilla kuivurityypeillä. Kuivaustavoitteeksi kannattaa asettaa 10 % (vastaanottoraja 11 %), jotta erä varmasti kestää varastoinnin aikaisen takaisinkostumisen.

Kuminan liiallista ”varman päälle” kuivaamista tulee kuitenkin välttää. Kosteusmittarit ovat syytä tarkastuttaa ennen puintikautta ja tarkistaa, että mittarista löytyy asteikko kuminalle. Kumina eroaa siemeneltään hieman muista Suomessa perinteisesti viljellyistä kasveista, eikä esimerkiksi rypsin/rapsin asteikko toimi tarkasti. Vanhoihin Wilen 35 -mittareihin löytyy erikseen muuntotaulukoita, joilla kuminan kosteuden saa tarkastettua.

Tavoitteena on kuivata kumina mahdollisimman tehokkaasti mutta kuitenkin hellävaraisesti. Rajoituksia kuivaukselle asettaa lähinnä kuivattavan erän koko tai erityisen haastavat puintiolosuhteet.

Siilokuivaus

Lämminilmakuivauksen etu on nopeus ja sadon kuivaaminen onnistuu myös kosteassa säässä.  Siilokuivurit soveltuvat usein huonosti pienien kuminaerien kuivaamiseen.

Jos kuminaa ei riitä peittämään kuivauskennoja, kuminat lentävät poistoilman mukana ulos. Tällöin tulee mahdollisuuksien mukaan sulkea ylimpiä kuivauskennoja ja pienentää ilmamäärää.

Siilokuivurissa lämpötila säädetään 45–55 -asteeseen. Kierrätys pidetään matalalla, jottei siemenet kolhiinnu ja vaurioidu. Jos ilmamäärää on rajoitettu, voi kuivauslämpötila pyrkiä nousemaan liian korkeaksi. Samaa tapahtuu, mikäli kuivaus osuu hellepäiviin. Tällöin öljypolttimeen tulee vaihtaa pienempää suutinta tai/ja laskea öljynpaineita.

Yleistyneissä biouuneissa automatiikka useimmiten hoitaa lämpötilaa automaattisesti asetetun tavoitelämpötilan mukaisesti. Esipuhdistimen käyttö on suotavaa, se on vain säädettävä pienemmälle kuin viljoilla. Mahdollisen pohjaimurin asetukset ovat myös syytä tarkistaa, ettei sekään ime kuminoita pihalle.

Siilokuivurissa on varmistettava, että koko erä on kiertänyt ja kuivunut. Jos puintikosteus on ollut korkea ja kumina liikkuu huonosti kuivurissa, kannattaa kuivuri tyhjentää välillä peräkärryyn ja laittaa sitten uudestaan kiertoon. Näin varmistetaan, ettei kuivuriin ole jäänyt holvaantunutta kuminaa.

Kylmäilmakuivaus

Kylmäilmakuivurissa voidaan kuivata pienempiäkin kuminaeriä. Kosteat ja kylmät kuivauskelit ovat haastavia, silloin lisälämpö on ehdoton. Lisälämmittimessä on oltava lämmönvaihdin. Palamiskaasuja ei saa johtaa kuminaan.

Kylmäilmakuivurissa kuminan pienet siemenet voi valua suomulevyltä kuivurin ilmakanavaan. Levyn päällä kannattaa tarvittaessa käyttää kateharsoa. Kuminakerroksen paksuus tulee olla riittävän ohut ja tasainen, jotta ilma pääsee läpi joka kohdasta.

Homeiden kasvu alkaa, kun vesi tiivistyy kuminamaton pintakerrokseen. Tämän vuoksi pintakerrosta on liikuteltava tarvittaessa. Jos pintakerros kuorettuu, se on rikottava esimerkiksi pitkäpiikkisellä haravalla tai talikolla.

Kuivattavan kerroksen päällä ei tule kuitenkaan kävellä, koska tällaiset kohdat tiivistyvät, eivät läpäise ilmaa ja jäävät kosteiksi. Ilman läpäisyyn on yksinkertainen testi – laittamalla sanomalehden sivun kuminakasan päälle, tulee sen leijua kaikissa kuivauksen alla olevissa kohdissa. Kuivauksen loppuvaiheessa kannattaa käyttää lisälämpöä.

Varastointi

Kuivauksen jälkeen kumina on siirrettävä välittömästi asialliseen varastoon. Kumina tulee suojata kosteudelta sekä eläinten että lintujen jätöksiltä. Paras vaihtoehto on tiivis, kannellinen siilo.

Pienet erät voi pakata suoraan suursäkkeihin, joissa myös erän kuljetus on mahdollista. Säkkien tulee olla puhtaita ja tarkoitettu elintarvikekäyttöön. Säkit on varastoitava säältä hyvin suojattuna kuivassa ja katetussa tilassa trukkilavojen päällä. Säkit tulee suojata myös katosta tippuvalta kondenssivedeltä ja ovenraoista tuiskuavalta lumelta. Säkkejä ei tule säilyttää ulkona sään armoilla.

Avonaista laaria tai suojaamatonta peräkärryä ei tule käyttää kuminan varastointiin hygieniasyistä. Avoin säilytystila on myös altis kostumaan. Etenkin jos varastona toimii kylmäilmakuivaamo suomulevypohjalla, tulee estää ilman kiertäminen kuminan lävitse, koska ilmavirta kostuttaa varastoitavan tuotteen.

Kuminaerän laatu kannattaa tarkastaa vielä ennen tehtaalle toimitusta. Kuminan kosteus on hyvä vielä mitata tässä vaiheessa. Hieman kosteaksi jäänyt erä on syytä pyöräyttää kuivaamossa ennen eteenpäin kuljetusta. Erä on hyvä arvioida myös aistinvaraisesti. Jos siemenet ovat homeessa tai erä haisee eltaantuneelle, on elintarvikelaatu mennyttä. Pilaantuneet erät päätyvät poltettaviksi.

Kuminan voimakas tuoksu aiheuttaa sen, että pienikin määrä sitä hajustaa suurenkin määrän muuta tuotetta. Tästä syystä kuminan sadonkorjuun jälkeen kaikki kalusto on puhdistettava erityisen huolellisesti. Etenkin jos seuraavat korjattavat kasvit ovat elintarvikelaatua, saattavat erät mennä pilalle ilman tarkkuutta. Huolellisuudella tästä ei kuitenkaan muodostu minkäänlaista ongelmaa.

Kuivurista ja puimurista tulee avata kaikki puhdistusluukut, puhdistaa kaikki nurkat ja varmistaa, ettei kuminaa jää mihinkään. Pelkkä pohjaluukkujen avaaminen ja koneiston kylkeen lyöminen kumivasaralla eivät riitä. Kuivurin syöttölaitteiden päälle saattaa holvaantua kuminaa, mikä ei lähde pois muuten kuin kepillä tökkien.

Poistoilmakanavaan lentäneet roskat tulee kolistella alas, etteivät ne pääse sekoittumaan seuraavaan kuivatuserään. Täytön yhteydessä tuloilmakanavaan saattaa, kuivurin rakenteesta riippuen, eksyä kuminan siemeniä, jotka seuraaville kuivauksille lisätyn puhalluksen vuoksi saattavat kulkeutua takaisin kuivaamoon. Näin myös tämä puoli tulee tarkastaa ja tarvittaessa puhdistaa kuminan jäljiltä.

Kuten kuivaamon kaatomonttu, myös kaikki peräkärryjen lavat jne. tulee käydä läpi. Paineilma ja teollisuusimuri ovat puhdistuksessa hyviä työkaluja. Vesipesua ei tarvita.

Puhdistuksen jälkeen on vielä hyvä kierrättää kuivurissa pientä määrää rehuviljaa tai lajittelujätettä, mihin viimeiset kuminan pölyt ja tuoksut jäävät.